Wervin laiffi

Olen siirtynyt uuteen opiskelusysteemiin, jossa pidän viikossa kolme täyttä, kuuden tunnin mittaista opiskelupäivää ja kaksi lyhyempää ns. ”kunhan jotain vaan” päivää, jona en laske tunteja. Viikonloput voin viettää miten tahdon. Standardit saa ylittää, mutta niitä ei voida alittaa.

Vanhassa systeemissäni mittasin opiskeluaikaani munakellolla tähdäten kuuteen tuntiin, mutta useimmiten jäin vain kolmeen tai jopa alle. Ei vapaapäiviä. Tämä palveli minua kelpoisasti noin vuoden ajan, kunnes viime syksynä sain kaksi raskastöistä kurssia päällekkäin. Kun oli paljon tehtävää ja pidin pitkähköjä taukoja, tekemisen vuori niskassani kasvoi niin valtaisaksi etten saanut edes aloitettua. Niinhän siinä sitten kävi, etten toista kurssia saanut edes läpi opiskelupäiväkirjan tuottamista ekstrapisteistä huolimatta.

Opiskelujen kasauttaminen vähän kiinteämpään formaattiin antaa minun toivottavasti tehdä myös muuta ja hankkia ns. elämää, ainakin siinä määrin kuin sosiaalisesti vammainen minä jaksaa elämää ylläpitää. Tämän projektin olen aloittanut jo tuoreimman poikaystäväsäätöhärdellini muodossa.

Tapasin hänet joulukuun alussa Suomi24:ssä. Hän kutsui minut kahville. Me menimme kahville. Tadaa.

Kahvittelu meni hyvin, istuimme siellä viitisen tuntia ja juttua riiiti. Sen jälkeen lähdin kuitenkin vanhempieni luo joulua viettämään useaksi viikoksi, joten emme nähneet pitkään aikaan. Pitkiäkin skypepuheluita kuitenkin tuli turistua, mikä on sinällään uusi kokemus.

Tultuani takaisin joulun jälkeen menin hänen luokseen yökylään. Rättiviikkojen takia emme harrastaneet seksiä, mutta päädyin ottamaan häneltä suihin.

Tuttu kuvio siis.

Minulla ja herra A:lla (virallinen lempinimi valittu) oli kokonaisuudessaan ihan mukavaa. Jotkut asiat jäivät kuitenkin vaivaamaan minua, ja nyt voisinkin vähän märehtiä vaihteeksi sitä, mistä hänessä pidän ja mistä en.

A on kova puhemies. Minun ei tarvitse vajota kiusalliseen hiljaisuuteen hänen kanssaan, koska hän keksii aina jotain jutunjuurta. Hänellä on juuri ne ominaisuudet, jota miehessä eniten rummutan: rauhallisuus, loogisuus ja kommunikaatiotaidot. Hän tunnistaa minussa niitäkin ominaisuuksia, jotka eivät ole puhtaasti stereotyyppisen Naisen ominaisuuksia. Jos vain osaisin vielä paremmin kommunikoida, hän voisi hyvinkin hyväksyä minut tällaisena kuin olen.

Toisaalta A rummuttaa joskus omia halujaan ja toiveitaan niin voimakkaasti, että se tuntuu ahdistavalta. En esimerkiksi pidä siitä, että minuun kosketaan silloin kun nukun. Silti hän laittoi kätensä ympärilleni ja katsoi mitä teen. Tuntuu kuin ”ei” tarkoittaisi hänelle ensisijaisesti ”ei ole suostuteltu tarpeeksi”. Lisäksi hän on kuulemma tottunut, että omaan tyttöystävään saa koskea (lempeästi) ihan milloin tahansa, mikä ei yksinkertaisesti käy minulle.

Vähäisempi kiusa on toive ns. käyttää ja alistaa. Hyväksyn sen että minu laitetaan siihen asentoon kuin halutaan, mutta verbaalista alistamista en arvosta. En esimerkiki halua kuulla olevani pelkkä reikä tai muuta sellaista.

Koska minulla on kuitenkin yhä luentoja ja lukemista ja hän on työtön, tuskin voimme parhaassa tapauksessakaan olla jatkuvasti läsnä toistemme elämässä. Olen aktiviteettejen jälkeen väsynyt. Siksi pohdituttaakin, tuleeko tapaamisistamme lähinnä panokertoja. Mitä luultavammin tulee. En ole aivan varma, mitä mieltä olen siitä.

Riippuen siitä kuinka kauan yksi seksi kerta kestää, voin nussia vaikka joka kerta kun tapaamme. Ehkä kahdestikin, tosin ehkä en ole jälkimmäisellä kerralla enää niin innokas. Kolme kertaa on jo aika paljon.

Muista: katso silmiin ja pidä puolesi. Sano ei kun siltä tuntuu. Jos hän ei siedä minua, niin sitten jättää. Ei siinä muuta.