Viime aikoina 50 Shades of Grey on päässyt otsikoihin, kolumneihin ja käsittääkseni televisioruodintaankin. Itse en ole vielä teosta lukenut joten en voi sen sisältöjä sen kummemmin kommentoida, mutta olen niistä suurinpiirtein perillä: erotiikkaromaani, jossa on rikas dominoiva mies ja submissiivinen nainen.
Olen kuitenkin törmännyt muutamaan satunnaiseen artikkelinpätkään, jossa kritisoidaan kirjaa. Noistä pätkistä ja niitten puolustajista olen jo ehtinyt muodostaa oman mielipiteeni, ja se on että jos fiktiivinen kirjallinen teos hiertää elämäänne, niin harkitkaa muuttoa Pohjois-Koreaan.
Vaikka tällä feministillä onkin vähän humoristinen ote asiaansa, se ei muuta sitä että hän arvostelee suoraan kirjan lukijakuntaa kirjan sijaan. Lukijoista maalataan kuva, jossa he heittävät oikeat miehet ja oikean elämän syrjään kuvitelmamiehen takia, ja kermaa tekstinsä hyökkäämällä d/s kulttuuria kohtaan. Miksi ihmeessä naisia halutaan rankaista haaveilusta? Kaikki kirjat eivät ole realistisia, itseilmaisu ja taiteen tekeminen (en usko että sanoin noin, inhoan sanaa taide) ei ole pelkkää todellisuuden mallintamista.
Näen sen niin, että tällainen argumentointi tule hyvin lähelle koko kirjallisuuden (sekä näytelmien ja elokuvien) olemassaolon vastustamista, ainakin silloin kun niillä ei ole idealismia takanaan.
Naisten alentamiseen liittyvä pointti on myös kulmikas. Gina Barecca sanoo tekstissään, että kulttuuri rohkaisee naisia etsimään identitettiiä miesten avulla, vaikka tuo identiteetti olisikin sitten orja. Onko tämä nyt tulkittava niin, että nainen ei saisi olla submissiivinen? Koska 50 Shades on Greyhän on nimenomaan (ainakin luulisin) yhden miehen ja naisen suhdettä kuvaava romaani, eikä missään väitetäkkään että asiat olisivat näin kaikkialla maailmassa ja jokaisessa suhteessa. Onko submissiivisten naisen seksuaalisuus sitten vääränlainen? Jos kaikki ovat aikuisia ja mukana omasta tahdostaan ja nauttivat tekemisistään, niin siinä makuuhuoneessa asiat ovat hienosti eikä niihin ole syytä kenenkään puuttua.
Harlekiiniromaaneja on kirjoitettu pitkän aikaa, ja tämä versio on nyt erikoisessa syynissä, koska se on suosittu. Samasta ilmiöstähän on perimmiltään kyse. Minä näytän kyllä vihreää valoa, dream on, ihmiset. Kaiken työn tarkoitus on loppuenlopuksi parantaa ihmisten elämänlaatua, ja jos tällainen ’roskaromaani’ tekee ihmiset onnellisiksi, niin mikäs sen hienompaa.
Ruhoni, tai tarkemmin sanottuna selkäni, ei ole juuri tällä hetkellä samaa mieltä elämänmenosta kanssani. Oma diagnoosini on jonkinlainen tulehdus, sillä tunne on aika lailla samanlainen kuin poskiontelotulehduksessa, paitsi että se sijaitsee alaselässäni. Kipu tulee aaltoina ja on sen verran ikävää, että unensaanti olisi ilman buranaa työn takana. Kuulostelen muutaman päivän ja toivon, että se on jotain mikä menee itsestään ohi.
Kämppikseni on kotiutunut, ujon oloinen mutta mukava ikäiseni tyttö. Päädyin olemaan hiljaa huoneessani muuton ajan, kunnes nälkä lopulta ajoi minut keittiöön sapuskalle. Hänen perheensä vaikutti ylllättyneeltä että olin ollut kotona koko päivän. Hiirulaisoperaatio, success.
Huomenna koulu jo lopultakin alkaa. Sitä onkin odotettu.
Merkinnät RSS-syötteenä