Wervin laiffi

Tämäpä päivä meni vaihteeksi niin, että heräsin aivan liian aikaisin, koska elin jo keskiviikkoa. Vasta koululla tämän huomasin, ja eipä siinä mitään. Paluu kotiin nukkumaan. Iltapäivällä palasin taas kouluttamaan itseäni, mutta luennolle istahdettuani tajusin sen olevan väärän aineen. Ulos luokalle ja koneella tarkistamaan oikea luokka: ja kas mitä helvettiä, ellei joku sairas paska ole kulkenut ympäriinsä vaihtamassa luokkien nimiä niin olin juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ei mitään hajua missä minun olisi pitänyt olla.

Lohdutuksekseni ostin ylihintaisen kakun yliopiston kahvilasta. Lohturuokaa, kuten aina kun sössin jotain. Toivottavasti huomenna löydän taas oikean paikan, sillä tällä haavaa olen missannut jo kaksi neljästä luennosta. Olen osallistunut vain yhdelle, ja sekin oli melko lailla orientointipainotteinen.

Tämän farssin päälle olin luvannut tapaavani erään nuoren miekkosen suihin oton merkeissä, mutta peruin sen huomattuani eläväni väärässä päivässä. Kerroin lähettämässämni viestissä hänelle tapahtuneesta, mutta mahtoikohan hän uskoa. Hän ei tiedä minun nimeäni eikä ulkonäköäni, kun taas minä olen nähnyt sekä nimen että kuvan.

Hiukan selvennystä edelliseen. Jonkin aikaa sitten laitoin iskuriin ilmoituksen (nyt jo poistettu) jossa hain itselleni muutamaa suihinottokaveria. En laittanut kuvaani, enkä juuri muitakaan ulkonäkötietoja. Siltikin, viestejä tuli erittäin paljon. Niiden seasta sitten poimin kaksi kaveria, joista toisen tapasin viikoloppuna.

Monet epäilivät aitouttani. Ja kai se olikin aika hassu ilmoitus, sillä hain nimenomaan vain suihinottoa.

Ajattelin, että se olisi hyvä idea. Kun muistelin taaksepäin aikaani poikaystäväni kanssa ja sitä seksiä mitä meillä oli, pidin kaikista eniten suihinottamisesta. Masturboin mielikuville ja muistoille usein jälkeenpäin. Itse aktista en juurikaan pitänyt. Oma käteni ja uskollinen dildoni hoitavat hommat aina paremmin.

Ehkä en vain pidä siitä, että minuun kosketaan. Että on mies joka ottaa, ja minä jolta otetaan. En tarkoita väkisin, vaan se nyt tuntuu olevan naisen rooli seksissä: tulla painetuksia sohvaan tai sänkyyn tai mihin ikinä, samalla kuin mies yläpuolella pistää menemään. Ja romantiikka tekee sen vain inhottavammaksi ja minut vihaisemmaksi.

Niinkuin jo kerroin, ajattelin prostituutioita. Askelta vähemmän lässytystä. Mutta se ei muuta kuvioita, että minä olen se pantava. En muutenkaan ole erityisen palvelualtis. Otan vain mitä haluan.

I didn’t choose the bitch life, the bitch life chose me.

No, en ottanut huomioon sitä että kaikki miehet eivät käyttäydy samalla tavoin. Nautin viikonloppuna antamastani suihinotosta vähemmän kuin niistä muutamasta, jotka annoin taannoin poikaystävälleni, mutta nautin kumminkin. En halua tänne kirjoittaa mitään kovin graafista selostusta, mutta kokeilin siipiäni lyhyen erotiikkanovellin alalla, ja kirjoitin tapahtumat auki: http://www.seksinovellit.com/2012/09/17/nakkikioski/ (K-18)

Puolustuksekseni voin sanoa, ettei tuon kirjoittaminen ollut alkuperäinen suunnitelma. Kiihotun tekstistä, ja huomasin runkatessani muotoilevani lauseita. Tämä oli hiukan ex-tempore, mutten voi luvata, etten tee sitä tulevaisuudessakin. Voisihan sitä toki varoittaa tielleni mahdollisesti sattuvia onnettomia… mutta toisaalta, jos en tee heitä tunnistettaviksi, niin mitä varten.

Ei noita tositarinoiksi kukaan usko kuitenkaan. 😀

Kokonaisuudessaan viimeviikot ovat olleet… en haluaisi sanoa hankalia, mutta ainakin nihkeästi eteneviä. Uuden aloittaminen on aina vähän vaikeaa, olen usein eksyksissä ja pihalla käytännöistä. Kuitenkin tunnen, että sovin yliopistomaailmaan ja opiskelen alaa, jolle voin todella omistautua. Kunhan hommat lähetevät paremmin käyntiin, tulen varmasti olemaan tyytyväinen.

Palautin vähän aikaa sitten ensimmäisen arvosteltavan työni, ja pakko tunnustaa että jännitää meneekö mokoma läpi. Materiaali oli erittäin rajoitettu työn pituuteen nähden, olen aika varma että tulevaisuudessa tulee olemaan enemmän sivuja luettavana. Opintopisteistäkin pitää ressata: tästä kurssista jota nyt käyn olen tosiaan missannut puolet luennoista, joten silläkin on metsäänmenopotentiaalia.

En ole tarkistanut vaa’alta, mutta vaatteitten löysyydestä päättelen (= toivon) laihtuneeni hiukan. Olen luopunut sokeripitoisista juomista, juon vain vettä ja aina välistä kahvia. Olen myös liikkunut pakostakin jonkin verran joka päivä, koska ei tuo yliopistokaan nurkan takana ole vaikkei kaukanakaan (ja tänään vielä tuplasatsi… shaatana.)

Viikonlopuksi tulostin itselleni junaliput Lappeenrantaan. Vanhempien ruokapöytään, jee. Pitäähän ne pudotetut kilot nostaa ylös.