Wervin laiffi

Nyt on muutto suoritettu ja tavarat purettu, vihdoinin aikaa hetki hengittää ja levätä. Kelan ja asumistuen kanssa oli vähän sählinkiä, mutta nyt sekin on (tai ainakin sen pitäisi olla) kunnossa.

Vanhempani ovat soitelleet huolestuneena ja kyselleet, miten sujuu. No perkele, nökötän täällä huoneessani ja olen koneella aivan samalla tavalla kuin aina kotonakin ollessani, miksi ei sujuisi. Omalla tavallaan huvittava oivallus: arkeni muuttuu vähemmän kokonaan uudelle ja tuntemattomalle paikkakunnalle yksin muutettaessa kuin silloin, kun menen vanhempieni kanssa mökille. Siellä ei ole kummoistakaan internetsiä, nähkääs.

Vähän mietityttää, miten aion sosiaalisen elämäni hoitaa. Olen erittäin huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Koulu alkaa syyskuun alussa, ehkä siellä tapaan ihmisiä. Lukion alkaessa muistan pohtineeni, että edessä on yksinäisiä vuosia. Silloin kumminkin asita sujuivat yllättävän hyvin, ja sain pienen ystäväporukan. Kävisikö nyt yhtä hyvin?

Myös seurusteluasiaa olen miettinyt. Viimeksi ’lässytyksen’ määrä ärsytti minua suuresti, alan ajatella omaavani romantiikka-allergian. Seksikään minulle ei ole järin iso asia, voin aivan hyvin huolehtia tarpeistani oman käden oikeudella. Jättäisinkö koko homman ihan muille ihmisille?

Sinänsä koen tilanteeni hiukan kummallseksi, en tosin tiedä onko se sitä: minulla on haluja, paljonkin, mutta toisen ihmisen kosketus tuntuu tarpeettomalta lisävaivalta. Katson paljon pornoa sen kaikissa muodoissa (videona, sarjakuvana, tekstinä) enkä koe minulla olevan mitään seksuaalisuuteen riittyviä turhaumia.

Seksi olisi kumminkin hyvä tapa tavata ihmisiä. Löytää jotain muuta yhteistä ympärillä olevien kanssa, jotain jota voisi harrastaa ja jakaa. Olen ihan vakavissani ajatellut myös prostituoiduksi rupeamista. Seksi ilman ’tunteita’ kuuloistaisi vallan mainiolta, ja hei, vuokra on melko kova minun tukiini suhtautettuna. Taitaa tämäkin jäädä kuitenkn toteuttamatta: olen ensinnäkin ruma, suhteellisen kokematon sekä turvallisuuskysymykset painavat. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Aion kumminkin ottaa vähän kerrallaan. Ensin aloitan koulun, ja katselen siellä ympärilleni. Jos näyttää siltä että sosiaalisuus kaipaa hoitoa, niin ehkä liityn johonkin animeclubiin (muistaakseni täällä oli jossain sellainen) ja ehkä käyn Setan tapaamisissa. Muuta en tähän hätään keksi.

Ennen koulun alkamista pitää vielä vähän nuuskia ympäristöä, katsoa löydänkö kaikki tarvittavat paikat sekä tutustua lähemmin ensimmäistä viikkoa käsitteleviin papereihin. Ja ehkä nyppiä vähän kulmakarvoja. Hemmetti, mitkä Rock Leet olen saanut aikaan.