Inhoan puhelimessa puhumista ja soittamista. Ei ole mitään keinoa viestittää vanhemmilleni milloin olen ’online’ tai ’offline’ tilassa, niin että saatan milloin tahansa joutua puolituntia kestävän turinatulvan uhriksi.
Toisaalta vähän hävettää ja surettaa, että olen aina vanhemmilleni nin tyly ja lyhytsanainen puhelimessa. Haluaisin olla avoimempi ja ystävällisempi, mutta heillä on ihmeellinen kyky soittaa kun olen tekemässä jotain, jota ei voi keskeyttää tai sitten nukkumassa. Voi myös olla että teen molempia kummallisiin aikoihin.
Olen ollut viime viikot lähinnä sisällä, mutta pian se tulee muuttumaan. Kävin jo kävellen tutustumassa yliopistoalueeseen, se oli erittäin mukavan oloinen. Vaikka muutinkin jo viikkoja sitten vasta nyt tuntuu että ’uusi elämänvaihe’ on pikkuhiljaa alkamassa. Kaikki on hienosti: pesukone on asennettu ja toimii, ruokaa on kaappi vielä pullollaan, vuokraemännästä ei ole ollut merkittävää kiusaa ja ensimmäisen kämppiksen pitäisi saapua lauantaina. Vanhemmat muistuttelevat että minun pitäisi ajella autolla, mutta ei ole toistaiseksi ollut vielä asiaa minnekään, tosin ruokaa on niin paljon että voi olla ettei vähän aikaan asiaa tulekaan. Voisin koittaa ajella johonkin vähän isompaan kauppaan silti, ihan vain ajamisen ’ilosta’ ja varmistaakseni että osaan sinne.
Sosiaalisesti kankeana pinkviininä tosin pohdin, miten kuuluu toimia kun kämppis muuttaa samaan asuntoon? Oletettavasti vuokraemäntä antaa avaimen minulle ja minun tulee toimittaa ne eteenpäin heille, joten en voi edes teeskennellä että en ole paikalla tai olen nukkumassa. Pitäisikö minun lukittautua huoneeseeni ja koittaa käyttäytyä kuin heitä ei olisikaan, häipyä koko rakennuksesta vai tarjota apuani?
Sitä odotellessa, nautin kuitenkin kämppiksettömyydestäni täysin rinnoin. Juuri nyt aion kuunnella Abbaa, ja laulaa mukana vain kohtuullisella volyymilla.
Merkinnät RSS-syötteenä