Wervin laiffi

Vaikeuksien kautta voittoon: olen saanut anunnon Joensuusta. JES. Mukavanoloinen, soluun verrattava järjestely (kai) kohtuullisella vuokralla. Voiko muuta toivoa?

Ennen varsinaista muuttoa stressattavien asioitten listalla on kuitenkin ajokokeen kakkosvaiheen toinen osa (yo dawg). Ykkösvaiheen kävin jo ajelemassa läpi, enkä traumatisoitunut siitä ollenkaan niin paljon kuin luulin. Tuona päivänä voi tilanne kumminkin olla toinen, ja pidän mielessä ’mitä on pahinta mitä voi tapahtua?’ -skenaariot. Onneksi sitä ennen voin kuitenkin oletusarvoisesti rauhassa chillailla kotona, rentoutua ja keräillä voimia.

Lähestytään asiaa positiivisen kautta.

Stressilistalle yltää myös internetsi, jota ei seuraavassa asunnossani ole kiinteänä, vaan joudun käyttämään nettitikkua. Olen sitä jo kokeillut ja toimiihan tuo, hiukan on hitaampi mutta League of Legendskin sujuu joten nou hätä. Hermostuttaa tosin jo etukäteen tämän laitteen epävarmuus ja se, ettei korjausmiestä todellakaan ole kätösillä aina kun netille käy huonosti. Ja kun netille käy hienosti, minä vedän hämähäkkimiehenä pitkin seiniä ja kattoa.

Mutta se on sen ajan murhe. Viimeaikoina olen rentoutuakseni seikkaillut memejen ja kaiken muun kummallisuuden seassa mitä internetillä on tarjota, ja friend zone postauksien määrä alkaa olla niin suuri että se uhkaa vaikuttaa yleiseen mielikuvaani ihmiskunnasta, miehistä ja henkilöistä jotka ovat vallinneet kutsua itseään ’mukaviksi tyypeiksi’ jotka eivät vaan jostain syystä saa miestä/naista/vuohta/mitä ikinä.

Tiedän heistä vain, että he pitävät itseään mukavina. He ovat omasta mielestään mukavia. Se saattaa tarkoittaa, että he katselevat ihmisiä ympärillään ja tituleeraavat ovansa parempia ja niin ollen mukavia. Ehkä he ajattelevat toisista ikävästi tai heillä on muita sosiaalisesti ei-niin-hyväksyttyjä mielikuvia ja he jättävät ne toteuttamatta, ja he siksi pitävät itseään mukavina. Tai ehkä he oikeasti ovat mukavia. En tiedä.

Niiden naisten tai miesten äänellä jotka haluavat paljon pusuja ja halauksia ja vaaleanpunaisia sydämiä ystävänpäivänä en osaa sanoa yhtään mitään. En pidä kukista. En pidä romantiikasta. En halua että minulle puhutaan ’maagisista illoista’ tai siitä mitä elämältä haluan. Se saa minut ärtyneeksi, jostain syystä. Minkään noiden tekeminen ei tee kenestäkään mukavaa, se tekee romanttisen.

Kai perustavaa laatua oleva ongelma on siinä, etten voi ymmärtää miksi seksiä on pakko saada. Kun maailmaa katselee tältä kantilta, se nimenomaan on yleisesti parisuhteen ja ystävyssuhteen keskeinen ero: ensimmäisiä nussitaan, toisia ei.

Jos sinulla on ystävä, teillä on jo suhde. Te pidätte toisistanne. Et vaan saa reikää. Tai munaa, miten vaan. Siitä kaikki tämä valitus kumpuaa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuka on mukava ja kuka ei, ne ovat suhteellisia käsitteitä. On vain tyyppi, joka ei saa seksiä haluamaltaa tyypiltä koska tämä toinen tyyppi pitää jostakusta toisesta tyypistä tai ei muuten vain pidä kyseistä tyyppiä viehättävänä.

Veikkaan että siinä on syy, miksi jotkut (minä mukaan lukien) pitävät friend zone käsitettä niin ärsyttävänä. Se on kuin syytös siitä, ettei kyseisen henkilön kanssa harrasteta seksiä. Että kivalle tyypille kuuluu seksi, ja (usein) naisella on velvollisuus antaa sitä siksi, että häntä kohdellaan tietyllä tavalla.

Ihmiselle jolle seksi on todella tärkeää koko keskustelu saattaa näyttäytyä eri valossa. Häneltä ehkä kielletään fyysinen läheisyys jota hän kokee tarvitsevansa samaan tapaan kuin ruokaa elääkseen.

En tiedä kuinka monen ihmisen äänellä puhun kun sanon, etten näe sitä niin. Seksi on enemmänkin herkkua kuin selviämiseen tarvittavaa ruokaa, ja henkilö joka äänekkäästi valittaa seksin puutetta aiheuttaa samanlaisen tunnereaktion kuin lapsi joka kovaan ääneen ruinaa äidilta karkkia kaupassa. Pilallehemmoteltu, ärsyttävä, pakko saada.

Ihmisillä on standardinsa. Jotkut tahtovat rikkaita, jotkut kauniita ja komeita, jotkut fiksuja ja koulutettuja. Peruskohteliaisuus, jota oletan että mukavalla usein tarkoitetaan, ei ole mitään muuta kuin se että et ole ole kusipää. Mukava ihminen on lounas, jossa ei ole salmonellaa. Ellei toisin sanota, se on perusoletus.