Nyt vihdoin päästiin kokeen ikeestä vapauteen, edessä paluu normaaliin elämään. Sovin launtaiksi käyväni poikaystävän luona, maanantaina on paluu takaisin kotikonnoille. Ajattelin jo eilen kirjoittaa ja vähän purkaa tuntemuksia tuosta, mutta päädyinkin sitten käyttämään jokaisen hetken lukemiseen. Sinänsä siitä ei ollut mitään hyötyä: luin aivan vääriä asioita.
Mahdoinkohan päästä läpi? Vähän skeptisesti suhtaudun. Toista kertaa en kumminkaan yritä, vaan tyydyn kakkosvaihtoehtooni. Ei ehkä ihan niin pramea koulu, mutta kelpaa meikäläiselle. Enhän varsinaisesti ’korkealle’ koskaan ole elämässä pyrkinytkään, olisin ihan tyytyväinen johonkin pikkuvirkamiehen pestiin. Jotain vakaata ja turvallista.
Mietityttää toisaalta vähän, että jos en tuota opiskelupaikkaa saa, en enää palaa Turkuun. Never say never, mutta ainakin opiskeluvuodet tulisin silloin asumaan melko kaukana. Se käytännössä tarkoittaisi sitä, että minun ja poikaystävän tiet eroaisivat. No, se jää nähtäväksi.
Tiedossa on juhannus mökkeilyä ystävien kesken, eli matka metikön keskelle kauas sivistyksestä. Sitä ja jo edellä mainittuja aktiviteetteja lukuunottamatta palaan arkeeni: kirjoitan, luen, katson animea ja pelaan League of Legendsiä. Tänään jo ehdin korkkaamaan post pääsykoe-elämäni ensimmäiset animet: Bokurano ja Another. So good so far.
Tämä kämppä on juuri tällä hetkellä suoraan sanottuna uskomaton läävä: en ole pääsykoetta edeltävinä viikkoina juuri siivonnut, saati sitten laittanut ruokaa tai pessyt pyykkiä. Likasia vaatteita, valmisruokapakkauksia ja yleisesti ottaen roskaa on pinokaupalla. Ja maanantaina tosiaan olisi lähtö ja avainten luovutus. Ei näytä hyvältä nytten tämä.
Kaikista päälimmäisenä tunteena on nyt jonkinlainen tyhjyys. Tuntuu, ettei ole mitään merkityksellistä tekemistä, vaikka tiskit vetävät oivaa imitaatioita wtf-ilmeestä kuin tuollaista kirjoitan. Jotenkin merkityksetöntä kaikki, vaikka luulisi miun olevan jo tottunut elämään jossa ei ole muuta kuin sisällä lkökkimistä. Tarvitsisin jonkun projektin pysyäkseni tyytyväisenä, tosin stressitasoa voisi tusota edellisestä vähän laskea.
Kotiin palattuani aloitan taas nörttiliikunnan (WiiFit ja tanssimattopelit) sekä otan hyllystä kunnon romaanin. Näitten kuukausien aikana olen todella kaivannut kirjoja. Turun kirjastoon en ole edes uskaltanut mennä, etten ala siellä vain kuolaamaan kirjojen pääl
Merkinnät RSS-syötteenä